Tänä aamuna herätessäni puhelimessani oli viesti: "Oletko jo hereillä?" Viestin lähettäjä oli tyttäreni parhaan ystävän äiti,  johon olen jo tyttöjen päiväkodista asti jatkuneen ystävyyden myötä tutustunut, ja myös me äidit olemme ystävystyneet. Tytöt ovat nyt ekalla luokalla ja ovat parhaat kaverukset, vaikka ovat löytäneet muitakin kavereita luokalta. Mietin, mitä asiaa Ystävän äidillä voi olla klo 6:46, mutta arvaan, että tyttöjen välillä on taas ollut jotakin. Sellaista on nyt ollut ilmassa viimeisen kuukauden ajan. Laitan viestin takaisin, johon saan vastauksen, että tytöillä on ollut koulussa eilen iso riita, josta haluaa kertoa minulle. Sovimme, että soittelemme kun olen puhunut tyttäreni kanssa. (kutsun tytärtäni blogissani Ompuksi) 

Omppu on yöllä tullut viereeni nukkumaan, niinkuin useana yönä. Yöunet on taas viimeaikoina olleet levottomia. Olen juuri herätellyt Omppua, kouluaamu. Herääminen on ihan yhtä tahmeaa, kuin yleensä huonosti nukutun yön jälkeen, silmät ei vain meinaa aueta, lapsi vetää vain peittoa enemmän päällensä. Saatuani lopulta tytön ylös sängystä ja autettua etsimään vaatteet, otan hänet syliin, katson silmiin ja kysyn "Oliko teillä koulussa Ystävän kanssa eilen jotain riitaa" Omppu menee vaikean näköiseksi katsoo toisaalle ja sanoo ettei nyt muista. Näen hänestä, että muistaa kyllä. Kerron, että Ystävän äiti on laittanut viestin, että haluaa puhua asiasta,kerron, että haluaisin kuitenkin ensin kuulla Ompun mielipiteen ja näkemyksen. Tyttö kuitenkin väittelee aihetta edelleen. Lähdemme aamupalalle ja pöydässä kysyn vielä kerran, että osaisiko kertoa mistä on kysymys. Tai voisiko piirtää tilanteen, joskus asioiden selittäminen on siten ollut kuvittamisen avulla helpompaa. Lapseni on nolon näköinen ja sanoo " En halua kertoa, sä et halua olla enää mun äiti sitten". Lause saa minut tuntemaan itseni pieneksi, näinkö paljon tyttäreni taas minuun luottaa. Muistan taas kuinka tärkeää on muistaa kertoa lapselle usein, että hän on aina rakas, vaikka mitä tapahtuisi. Lapsen itsetunto on ollut kovilla, koska kieltämistä, asioiden selvittelyä ja asioissa ohjaamista tulee aikuisen taholta joka päivä ja monta kertaa, niin koulussa, ip-kerhossa kuin kotonakin. Toisaalta olen helpottunut, että lapseni ainakin nyt huomaa tehneensä jotakin väärää, sillä reagoi noin - hän siis erottaa oikean ja väärän! Harmittaa, että lapseni ei ole puhunut riidasta taaskaan mitään kotona. Ja isoin harmitus ja huoli tulee tietysti siitä, että näitä sosiaalisten tilanteiden haasteita on alkanut nyt keväällä ilmentyä enemmänkin, sosiaaliset tilanteet ovat lapselleni haastavia, tilanteet vain tapahtuu ja lapsi ymmärtää seuraukset vasta jälkikäteen, jos aina silloinkaan. 

Tytöillä on koulussa kaveriporukka, johon kuuluu pääasiallisesti kolme tyttöä, Omppu, Ystävä ja Uusi tyttö, jonka kanssa Omppu ja Ystävä ovet kaverustuneet ekaluokan alettua, kuljettuaan yhteistä koulumatkaa ja vietettyään muutenkin paljon aikaa yhdessä koulun alettua. Olemme olleet iloisia, kun kolmikolla on leikit sujuneet ja tytöille tyypillistä kolmiodraamaa ei ole näyttänyt pahemmin olevan. Olen myös ollut helpottunut, että Ompulla on näyttänyt sujuvan kavereiden kanssa hyvin (tähän kevääseen saakka), sillä hän on hyvin voimakastahtoinen ja moninpaikoin täysin joustamaton, lisäksi toiminnanohjailun ongelmat ja sosiaalisten tilanteiden ymmärtäminen on hänelle usein haastavia. Ystävä ja Uusi tyttö ovat kuitenkin tukeneet ja auttaneet Omppua paljon, esimerkiksi koulusta iltapäiväkerhoon siirtymissä huolehtineet Ompunkin repusta ja tavaroista, jotka meinaavat toisinaan unohtua, eivätkä he ole välittäneet Ompun touhuista, jotka ei aina ole niin pitkälle ajateltuja, ovat siis hyväksyneet Ompun sellaisena kuin hän on. 

Kerron lapselleni, että haluan aina olla hänen äiti, rakastan häntä vaikka mitä tapahtuisi, vaikka hän olisi tehnyt mitä, mutta haluan nyt kuulla häneltä itseltään mistä on kysymys. Omppu alkaa puhua hiljaa mutta nopeasti samalla kun  katsoo nolona puurolautaseensa ja hämmentää sitä hermostuneena: "Mä sanoin Ystävää lihavaksi Uudelle tytölle. Ja sitten oon Ystävälle sanonut, että Uusi tyttö on lihava"    Eli lapseni on nimitellyt molempia hyviä ystäviään lihaviksi toisilleen. Huokaisen, ainakin lapsi nyt ymmärtää olla nolona, eli ymmärtää että ei ollut kivasti tehty, Se on tässä ainoa hyvä puoli, ja no, tietysti myös se, että asia on nyt tiedossa ja että sitä voidaan käsitellä. Soitan Ystävän äidille, hän kertoo ystävän olevan tosi surullinen riidasta ja olleen aamulla itkuinen, lihavaksi nimittelyä oli kuulemma kestänyt tyttäreni toimesta jo jonkun aikaa, mutta se oli siis tehty seläntakana kuiskuttelemalla ja toki Ystävä ja Uusi tyttökin olivat olleet siinä mukana, mutta selvää on, että Omppu ollut siinä moottorina, koska se tapahtui molempiin suuntiin.Onneksi Ystävän äiti on niin tuttu, voimme puhua asiasta, hän tietää Ompun impulsiivisuuden ja ajattelemattomuuden, aidosti kumpikaan meistä ei usko, että kukaan mitään pahaa on halunnut, kyse vain silkasta ajattelemattomuudesta, kypsymättömyydestä ja sosiaalisten taitojen ongelmista, mutta kurjaa se silti on, varsinkin heille jotka on tulleet nimitellyiksi. 

Keskustelemme Ompun kanssa asiasta: miksi ei saa ketään nimitellä, mitä on kiusaaminen, mitä tarkoittaa sana lihava, miltä kaverista tuntuu kun nimitellään.  Tämä juttu tuntuu taas käsittämättömältä. En edes ymmärrä mistä sana lihava on pesiytynyt tyttäreni sanavarastoon, mutta hän on käyttänyt samaa minuunkin, (ja siis huomautetaan vielä että olen normaalipainoinen, samoin kuin Ompun ystävätkin, vaikka se ei sinänsä mitään muutakaan)  Ja aikaisemmin olen jo tyttärelleni kertonut, että lihavaksi nimittely on rumaa ja siitä tulee paha mieli, ja että ihmisiä on erilaisia pitkiä, lyhyitä, mustia, valkoisia, laihoja pulleita jne. eikä se vaikuta ihmisen arvoon millään tavalla. Silti lapseni on todella hanakka arvostelemaan ihmisiä ulkonäön perusteella, näköjään jopa ilman aihetta.

Ja se takana päin toisesta puhuminen: Edellisellä viikolla ollaan käyty hiukan samanlainen asia läpi, kun päiväkodista Pikkuveljeä noutaessa Omppu oli käynyt supattamassa päiväkodin pihassa Pikkuveljen ystävälle (joka Ompun vanha tuttu omilta pk-ajalta) jotakin "noloja juttuja" Pikkuveljestä ja syynä oli tuolloin että oli halunnut naurattaa tätä kaveria. Tästäkin keskusteltiin ja mietittiin miksi ei saa muista puhua pahaa eikä ketään nolata.... Puuh.

Vein tyttäreni kouluun ja vaikka aamulla olikin tiukat ja vakavat keskustelut Omppu näytti jäävän normaali iloisena ja huolettomana kouluun. Jännittää kyllä, miten tänään kavereiden kanssa sujuu. Avuttomalta tuntuu, kun tietää että lapsi tarvitsee tukea sosiaalisissa taidoissaan, mutta itse ei voi enää olla asioissa vieressä neuvomassa vaan lapsen täytyy itse oppia mikä on oikein ja mikä väärin. 

Tapaus herättää minussa äitinä huolta, tunteita ja monenlaisia ajatuksia. Olen aikaisemmin ollut helpottunut, että Ompulla sujuu hyvin kavereiden kanssa koulussa, mutta nyt näitä asioita alkaa putkahdella eteen, ja se on kyllä melkoinen pettymys. Harmittaa myös oma sokeus - kulissien takana on tapahtunut jo pitkään asioita, joista en ole lainkaan ollut tietoinen. Olen miettinyt tämän aamun, että mistä tässä lopulta on kysymys, sillä Omppu on oikeasti hyvin kiltti ja herkkä tyttö eikä siis "tuhmuuttaan" tällaista tee. Toiminnanohjailun- ja leikilliset taidot ovat Ompulla heikommat kuin ikätovereilla, joten luulen että hän siksi kokee jäävänsä ulkopuolelle ja tämä on ollut nyt hänen tapa liittoutua molempiin kavereihinsa; puhumalla siitä kolmannesta pahaa. Ehkä se on ollut myös hetkellisesti hauskaa naureskella  kaverille ensin toisen kanssa ja sitten toisen, siitä on tullut kiva leikki joka lapsellani on jäänyt pahasti päälle. Hän kun usein jää jumittamaan asioihin, jotka itse kokee hauskoiksi mutta ei huomaa, että ympärillä ne eivät enää olekaan kovin hauskoja. Ompun roolina on selvästi kavereiden kanssa pellen rooli, hauskuuttaja ja hölmöjen juttujen tekijä -Omppu on se, joka kertoo kakkajuttuja ja pieruääniä ja muut hihittää. Toivon, että Omppu voisi oppia jotakin muita keinoja tuntea olevansa osa porukkaa, ettei tarvite yrittää tehdä vaikutusta näillä kyseenailaisilla ja sosiaalisesti kestämättömillä keinoilla.